Yrityslainojen suuruudet ovat yleensä useita kymmeniä tuhansia euroja ja toisinaan jopa satoja tuhansia, ellei miljoonia. Puhuttaessa näin isoista summista on selvää, että rahoittaja tarvitsee vakuuksia sille, että saa lainaamansa summan takaisin.
Reaalivakuudet tai henkilötakaus
Vakuuksia on kahdenlaisia eli reaalivakuuksia ja henkilövakuuksia. Esimerkiksi pankit yleensä vaativat lainojen vakuudeksi molempia. Reaalivakuudet ovat yrityksen kiinteää omaisuutta. Siihen voivat kuulua vaikkapa yrityksen omistamat kiinteistöt, rakennukset, metsä, osakkeet tai laitteet yms. Yleensä yrityksellä ei ole tällaisia paljoakaan alkuvaiheessa, joten reaalivakuuksien lisäksi tarvitaan myös muita vakuuksia. Vakuus voi olla myös jokin yrityksen hallussa oleva kiinnitys tai takaus.
Monet rahoitusyhtiöt käyttävät rahoitusmuotojen vakuutena rahoituksen kohdetta tai saatavaa kantaa. Mikäli kyseessä on rahoituksen kohde, kutsutaan tällaista rahoitusmuotoa leasingiksi tai investointirahoitukseksi. Factoring eli saatavakanta on toinen vakuusmuoto.
Yritykseltä saatetaan vaatia henkilötakausta lisävakuudeksi. Tällöin takaaja on vastuussa itse lainoista omalla omaisuudellaan, mikäli yritys ei pysty suoriutumaan veloistaan. Kaiken lisäksi kyseessä on yleensä omavelkainen takaus eli mikäli laina erääntyy ja yritys ei ole sitä eräpäivään mennessä maksanut, voi luotonantaja vaatia heti sen suoritusta takaajalta. Takaaja vastaa lainastaan kuin omastaan eikä tästä vastuusta voi päästä pois. Yleensä henkilötakausta vaaditaan yrittäjiltä sekä sellaisilta yrityksiltä, jotka hakevat lainaa netin eri lainapalveluiden kautta. Henkilötakaamisen riskit onkin hyvä tunnistaa etukäteen, ennen kuin ryhtyy takaajaksi.
[adservice-comparison-feed feed=fi001]
